"Ei mitään päälle pantavaa", on kaikunut päässäni viime viikkoina useita kertoja. En ole kehdannut manailla asiaa kovinkaan paljon ääneen, mutta monesti vaatteita etsiessäni olen miettinyt, mitä järkeä tässä projektissa olikaan.
Olen oppinut itsestäni, että haluan ostaa uusia vaatteita tilanteisiin, jolloin joudun menemään epämukavuusalueelleni. Töiden aloituspäivään loman jälkeen olisin halunnut jotakin uutta. Aloittaessani uudella punttisalilla käymisen olisin halunnut pukeutua uusiin salivaatteisiin. Tällaisia tilanteita tulee vastaan usein. Olen kuitenkin selvinnyt haasteellisista tilanteista vaatimattomilla vanhemmilla vaatteilla ja olen huomannut, että olen rauhallisempi. Ilmeisesti kanavoinkin jännityksen ja ahdistuksen vaatteiden ostamiseen tai paniikinomaiseen säntäilyyn vaatekaupoissa. Nyt en ole voinut sitä tehdä, vaan olen joutunut kohtaamaan epävarmuuteni. Paradoksaalista kyllä olenkin huomannut muuttuvani itsevarmemmaksi.
Luin kesällä ET-lehteä käydessäni vanhempieni luona. Mieleeni jäi Lenita Airiston haastattelu ja hänen ajatuksensa, että ihminen, joka ei panosta ulkonäköönsä, on tyhmä. Olen siitä asti pohtinut asiaa. Ensimmäinen ajatukseni asiasta oli, että eivätkö tyhmiä ole ne ihmiset, jotka on vietävissä pukeutumisella. Eikö ihmisessä arvokasta pitäisi olla jokin aivan muu kuin pukeutuminen? Pakkohan on kuitenkin myöntää, että ulkoisella habituksella on valtava vaikutus. Toisaalta pukeutumiskilpailuun ei tule koskaan loppua ja kaatopaikat täyttyvät roinasta. Jokaisen on ilmeisesti itse valittava oma kauhuntasapainonsa maanisen kuluttamisen ja viherpiipertämisekoilun välillä. Ihailen mahdottomasti ihmisiä, joilla on taitoa ja aikaa muokata vanhoista vaatteista uutta. Silloin saa kauniita vaatteita rasittamatta luontoa.
Ihana mieheni yllätti minut tällä viikolla. Hän sanoi haluavansa viedä minut Marimekon myymälään ja haluavansa ostaa minulle uuden vaatteen LAHJAKSI. Tarjous oli niin houkutteleva, että halusin lähteä kauppaan heti, vaikka liikkeen sulkemisaikaan oli enää puoli tuntia. Olimme kaupassa 15 minuuttia ennen sulkemista. Löysin siinä ajassa itselleni uuden punaisen tunikan. Voi että, tuntui ihanalta laittaa jotakin uutta päälle!
Elokuun saldo:
Roskiin: 1 reikäinen paita ja yhdet revenneet trikoolegginsit
Uutta: Lahjaksi saatu tunika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti