Ostolakko etenee hienosti. Löydän mielestäni kauniin kesäpaidan Hietalahden kirpputorilta kolmella eurolla. Kauhistelemme muoviroinan määrää ihmisten myyntikojuilla, mutta silti annamme tyttäremme ostaa itselleen Barbien pyykkikoneen, Brätzin ja muovisen nokkahuilun. Hän käyttää ostoksiin 4 euroa. Löydämme tytölle myös laadukkaat syyskengät kahdeksalla eurolla. Maksan kympillä ja saan viisikymmentä senttiä takaisin. Huomaan virheen vasta myöhemmin. Kengät maksavat siis 9,50 euroa. Ostos on kuitenkin onnistunut, koska edelliset samanlaiset kengät ostimme uutena ja käytimme niihin 60 euroa. Hyvät lasten kengät maksavat koostaan huolimatta lähes saman verran kuin isommatkin.
Lähdemme kesälomareissulle helteisestä Helsingistä. Hikisinä pakkaamme laukkuihimme vain hellevaatteita. Viime hetkellä pakkaustohinoissa jätämme Core Tex -vaatteet kotiin. "Ei niitä mihinkään kesällä tarvitse", kuuluu viimeinen viisas lausahdus. Kumisaappaat päätämme kuitenkin ottaa mukaan marjaretkien varalta.
Matkamme suuntautuu kohti Haapavettä, jossa vietämme neljä päivää kaveriperheemme luona. Sieltä suuntaamme Tammerfesteille ja talo- ja kissavahdeiksi vanhempieni kotiin. Tampereella vietämme viisi päivää. Luvassa on siis ihana kesälomareissu kivojen ihmisten luokse ja iloisiin tapahtumiin helteisessä heinäkuussa. Toisin kuitenkin käy.
Retkemme ensimmäisen päivän aurinko paistaa kauniisti. Hikoilemme sulassa sovussa rakkaassa Toyotassamme ja saavumme perille turvallisesti. Seuraavana aamuna heräämme kuitenkin kylmyyteen ja sateeseen. Tyttäremme saa lainaan villapaidan, jottei palellu.
Kylmyyttä ja sadetta jatkuu. Ostolakko kuitenkin pitää, kunnes Tampereelle ajaessamme tajuan, että ainoa takki, joka minulla oli matkassa, jäi Haapavedelle. Sitten menee hermo. En jaksa enää pelleillä ostomattomuuden kanssa. Vettä sataa kaatamalla ja meidän pitäisi kuunnella päivä rockia Tammerfesteissä. En millään tarkene kesätunikalla ja kertakäyttösadetakilla. Menen Lindexiin. Ostan sadetakin ja lämpimät sukat itselleni. Kaverini lainaa kengät. Minusta ei löydy tarmoa kömpimään elämäni ensimmäisille rockfestareille sandaaleissa tai kulahtaneissa metsäkumisaappaissa.
Ostorepsahdus ei jää harmittamaan. Olen kuitenkin selvinnyt erinäisistä kesätapahtumista ja jopa Tuurin kaupoista ostamatta itselleni mitään. Tyttärellemme ostin Haapavedeltä sukkapaketin, koska hänen sukkansa olivat jääneet kotiin. Otan opiksi repsahduksesta ja muutun armollisemmaksi itseäni kohtaan. Osa ostamisesta on tarpeellista. Kaikki ei ole hyvän olon hakemista tai ajanvietettä. Ihminen tarvitsee asioita elääkseen. Seuraavalle matkalle yritän pakata huolellisemmin. Ostolakko jatkuu.
 |
| Kesäinen kirpputorilöytö |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti