Näytetään tekstit, joissa on tunniste En osta mitään. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste En osta mitään. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hairahduksia matkan varrella

Saavumme Bosnia-Hertzegovinassa pieneen Medjugorjen kylään. Kaupunki on täynnä katolisia pyhiinvaeltajia. Tarinan mukaan vuonna 1981 Neitsyt Maria ilmestyi muutamalle kylän lapselle ja siitä lähtien kylään on virrannut pyhiinvaeltajia.

Ihastelemme kaunista kaupunkia. Tienvarsilla näemme turistikojuja, joissa myydään monenlaisia Neitsyt Maria -patsaita ja rukousnauhoja. Mielessäni käy, että kylläpä olisi mukava viedä jollekin tuollainen tuliaiseksi. Tiedostan kuitenkin lupaukseni ostamattomuudesta ja siirrän katseeni kylää ympäröivään vuoristoon. Maisemat ovat kauniit.

Pysähdymme kirkolla, jonka ulkoalttaria ympäröi mahtava ulkoilmakatsomo. Se muistuttaa Herättäjä-juhlien katsomoa. Aurinko paistaa ja ihmiset rukoilevat Ave Mariaa. Kirkolla on harras tunnelma. Turistioppaamme ohjaa meidät vessaan. Olen jotenkin niin häkeltynyt tunnelmasta, että en vessassa tajua, mitä teen, ennen kuin on liian myöhäistä. Jään tutkimaan paikallisen mummon virkkaamia pitsiliinoja. Tajuan, että en voi ostaa. En kuitenkaan pysty enää pahoittamaan mummon mieltä, koska näen hänen innostuneen ostoaikeistani. Ostan liinan ja päätän viedä sen tuliaiseksi Suomeen. Tämä on ensimmäinen rike vuodessani. Tiedän, että tästä tulee vaikeaa. Joku on kuitenkin Facebookissa jo lohduttanut minua, että jos hairahduksia tulee, voi aina aloittaa uudestaan. Olen pettynyt, mutta päätän jatkaa.
Medjugorjen Neitsyt Maria

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Jos minä en muutu, ei maailma muutu

Näin se alkoi:

Huhtikuinen uutinen bangladeshilaisen vaatetehtaan romahtamisesta ja sitä seuranneet uutisoinnit saivat minut voimaan pahoin. Vaatetehtaan turmassa kuoli 1100 ihmistä. He olivat työskennelleet surkeissa olosuhteissa muutaman kympin kuukausipalkalla. Heidän tekemänsä vaatteet ovat tulleet myyntiin länsimaisten vaateketjujen myymälöihin, joissa muunmuassa minä käyn ostoksilla. En halua olla osa teollisuutta, jossa vähempiosaisia ihmisiä riistetään. Tämähän on aivan samaa kuin entisaikainen orjuus.

Näin se jatkuu:

Saavumme Kroatian Splitiin lomamatkalle. Kesäisessä kuumuudessa emme jaksa paljon ja päätämme lähteä vanhaan kaupunkiin ostoksille. Näen bazaarit. Samaa halppisrihkamaa, jota myydään lähes jokaisessa lomakohteessa ympäri maailmaa. Ei ole totta! Missä on kroatialainen käsityö? Päätän aloittaa En osta mitään -vuoden, jolloin testaan pystynkö irroittautumaan tästä krääsä-riistoteollisuudesta. Tämä on yhden naisen kapina omia tottumuksiaan ja riistoteollisuutta vastaan.

Ennen ostolakon aloittamista teen ostoksia kroatialaisen vaatetehtaan puodissa. Ostan tyttärelleni ja itselleni hameen ja kummipojallemme t-paidan. Pidän ostosta eettisenä, koska se vaatteet on tehty paikallisessa vaatetehtaassa.

Ennen ostolakon aloittamista mietin myös säännöt projektilleni, jotta pystyn pitäytymään lakossa. Vuoden aikana ovat sallittuja ruokaostokset, hygieniatarvikkeiden ostot sekä kirpputoreilta ostaminen.
Kroatialaista käsityötä.

Yhden naisen kapina alkaa juhannuksena 22.6.2013 ja kestää vuoden!