Huhtikuinen uutinen bangladeshilaisen vaatetehtaan romahtamisesta ja sitä seuranneet uutisoinnit saivat minut voimaan pahoin. Vaatetehtaan turmassa kuoli 1100 ihmistä. He olivat työskennelleet surkeissa olosuhteissa muutaman kympin kuukausipalkalla. Heidän tekemänsä vaatteet ovat tulleet myyntiin länsimaisten vaateketjujen myymälöihin, joissa muunmuassa minä käyn ostoksilla. En halua olla osa teollisuutta, jossa vähempiosaisia ihmisiä riistetään. Tämähän on aivan samaa kuin entisaikainen orjuus.
Näin se jatkuu:
Saavumme Kroatian Splitiin lomamatkalle. Kesäisessä kuumuudessa emme jaksa paljon ja päätämme lähteä vanhaan kaupunkiin ostoksille. Näen bazaarit. Samaa halppisrihkamaa, jota myydään lähes jokaisessa lomakohteessa ympäri maailmaa. Ei ole totta! Missä on kroatialainen käsityö? Päätän aloittaa En osta mitään -vuoden, jolloin testaan pystynkö irroittautumaan tästä krääsä-riistoteollisuudesta. Tämä on yhden naisen kapina omia tottumuksiaan ja riistoteollisuutta vastaan.
Ennen ostolakon aloittamista teen ostoksia kroatialaisen vaatetehtaan puodissa. Ostan tyttärelleni ja itselleni hameen ja kummipojallemme t-paidan. Pidän ostosta eettisenä, koska se vaatteet on tehty paikallisessa vaatetehtaassa.
Ennen ostolakon aloittamista mietin myös säännöt projektilleni, jotta pystyn pitäytymään lakossa. Vuoden aikana ovat sallittuja ruokaostokset, hygieniatarvikkeiden ostot sekä kirpputoreilta ostaminen.
 |
| Kroatialaista käsityötä. |
Yhden naisen kapina alkaa juhannuksena 22.6.2013 ja kestää vuoden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti