Ihastelemme kaunista kaupunkia. Tienvarsilla näemme turistikojuja, joissa myydään monenlaisia Neitsyt Maria -patsaita ja rukousnauhoja. Mielessäni käy, että kylläpä olisi mukava viedä jollekin tuollainen tuliaiseksi. Tiedostan kuitenkin lupaukseni ostamattomuudesta ja siirrän katseeni kylää ympäröivään vuoristoon. Maisemat ovat kauniit.
Pysähdymme kirkolla, jonka ulkoalttaria ympäröi mahtava ulkoilmakatsomo. Se muistuttaa Herättäjä-juhlien katsomoa. Aurinko paistaa ja ihmiset rukoilevat Ave Mariaa. Kirkolla on harras tunnelma. Turistioppaamme ohjaa meidät vessaan. Olen jotenkin niin häkeltynyt tunnelmasta, että en vessassa tajua, mitä teen, ennen kuin on liian myöhäistä. Jään tutkimaan paikallisen mummon virkkaamia pitsiliinoja. Tajuan, että en voi ostaa. En kuitenkaan pysty enää pahoittamaan mummon mieltä, koska näen hänen innostuneen ostoaikeistani. Ostan liinan ja päätän viedä sen tuliaiseksi Suomeen. Tämä on ensimmäinen rike vuodessani. Tiedän, että tästä tulee vaikeaa. Joku on kuitenkin Facebookissa jo lohduttanut minua, että jos hairahduksia tulee, voi aina aloittaa uudestaan. Olen pettynyt, mutta päätän jatkaa.
 |
| Medjugorjen Neitsyt Maria |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti