Ostolakko on matka itseen

Kotona kaivan vaatteita kaapista. Huomaan, että sotkuisille hyllyillä on vaikka kuinka paljon tavaraa. Yksi toisensa jälkeen koitan niitä päälleni. Miksi olen säilyttänyt reikäisiä vaatteita? Nakkaan ne roskikseen. Ihanaa, ehkä tämän vuoden jälkeen tiedän, mitä kaapeissani on. Ehkä löydän itsestäni vastuullisen kuluttajan.

Kauppareissullamme lähi-Prismassa huomaan, että veri ei enää vedä yläkertaan, jossa on kaikki tavara. Lähden kuitenkin mieheni ja lapseni kanssa kiertämään sen. Lomallahan tässä ollaan ja tämä projekti on minun, ei meidän. Mieheni ostaa kaksi onkisiimaa kohoineen ja koukkuineen ja 3,95 € maksavan ongenvavan. Made in China. Myönnän, että olen osallinen ostopäätökseen.

Made in China -ongenvapa hajoaa ensimmäisellä kalareissulla. Jatkossa kannattaa tehdä ongenvavat itse. Puusta tehdyistä ei ole matkailumalliksi, mutta ehkä sellaista ei tarvitakaan. Taas sain tukea halppisroinakielteisyyteeni.

Muutama vuosi sitten näkemäni John Websterin dokumentti Katastrofin aineksia on ponteni tähän projektiin. Dokumentti imaisi minut mukaansa aivan täysin ja sen näkemisen jälkeen olen pohtinut, olisiko minusta johonkin vastaavaan. Katsotaan, miten käy.

Projektia on takana kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon olimme matkalla Kroatiassa ja käväisimme parina päivänä Bosnia-Hertzegovinassa. Nyt olemme olleet viikon kotona. Matkalla tuli tehtyä liinarike, mutta muuten matkailuviikko meni hyvin. Kotona kuitenkin hairahdin lauantaina, mikä johti sääntömuutokseen. Ostin kolme synttärilahjaa ja tyttärellemme lelukahviastiaston. Tästä lähtien sääntöjen mukaan saan ostaa lahjoja ja lapsellemme tarvittavat jutut. En halua ostaa tytölle alusvaatteita kirpparilta. Onneksi voin muuttaa sääntöjä itselleni sopiviksi.

Ostolakon aikana olen huomannut, että ajattelen ostamista todella paljon. Olen halunnut ostaa jo vaikka mitä. Näen ympärilläni koko ajan jotakin tarpeellista. Oikeastihan tässä elämässä selviää aika vähällä.

Tyttären uusi kahviastiasto